Viimeksi kirjoittelin, että en aijo aloittaa pelkäämistä ja jossittelua raskauden jatkumisen suhteen. Tiedän, että kaikki on vasta hyvin alussa, vaikka tuntuukin että raskaustestin tekemisestä on jo ikuisuus, ja paljon voi vielä tapahtua ennen kuin meillä on pienokainen sylissä. En siis leijaile täysin omissa maailmoissani tämän suhteen. Tietysti pelko välillä nostaa päätään, mutta päätin, etten anna sille sijaa vaan aijon vastaanottaa rauhan. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa, ja minun Isäni taivaassa on täydellinen rakkaus, joten minun ei todella tarvitse pelätä! Mutta jotta kukaan ei nyt luule että tämä mielentila olisi aina helposti saavutettavissa, niin kerronpa jotain..
Tänään mä olen vuotanut punaista. Hieman paperiin, hieman suojaan. Ja kyllähän tässä heti säikähtää, että mitäs tämä nyt on ja alkaa kuvittelemaan kaikenlaista. MUTTA tiedän, että vuoto on melko yleistä raskauden aikana, eikä se välttämättä tarkoita mitään ongelmia. Lisäksi tiedän, että juuri nyt en voi tehdä asialle yhtään mitään. Aijon siis olettaa kaiken olevan kunnossa, kunnes vuodon suhteen tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Jos vuoto selvästi runsastuu, niin silloin ajon selvittää mistä on kyse, jos taas lakkaa, olen tyytyväinen että kaikki on hyvin.
Tämä nyt on varmasti melko naivi esimerkki pelosta, mutta tällä hetkellä ajankohtainen ja konkreettinen minulle. Varmasti elämä raskaana ja myöhemmin lapsen kanssa on täynnä pelottavia asioita, joihin ei useimmiten edes voi vaikuttaa. Mutta päätän turvautua Isään, joka pitää minusta ja meidän vauvasta huolen ja päätän jo nyt etten ala stressaamaan. Elämä on liian lyhyt ja ihmeellinen tuhlattavaksi pelolle. Siispä iloitsen meidän pienestä ja siitä että tätä yrittämistä on seurannut jotain näin mahtavaa ja ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti